Valmistuin vuosi sitten maisteriksi ja olen siitä lähtien työskennellyt tutkijana ja tehnyt jatko-opintojani. Pohdin koko opiskeluaikani vaihtoon lähtemistä, mutta seurustelusuhteen takia vaihto jäi kokematta. Nyt olemme avomieheni kanssa olleet jo niin pitkään yhdessä, että muutama kuukausi eri maissa tuskin hetkauttaa suhdettamme. Kun siis sain syksyllä kutsun lähteä muutamaksi kuukaudeksi Etelä-Ranskaan, olin valmis pakkaamaan laukut vaikka heti. Juustoa, viiniä ja aurinkoa!
Teen Suomessa töissä tutkimustani aika lailla yksin ja myös työnäkökulmasta onkin tosi kivaa päästä hetkeksi paikkaan, missä on iso tutkimusryhmä tekemässä täsmälleen omaan aiheeseeni liittyvää tutkimusta. Ranskalaisia tutkijoita tulee todennäköisesti nähtyä jatkossakin paljon konferensseissa, joten verkostoituminenkaan ei liene pahasta.
Olen siis todella innoissani, mutta tietenkin minua myös jännittää melkoisesti. Tiedän varsin hyvin pärjääväni missä paikassa ja seurassa hyvänsä, olen sosiaalinen ja tutustun ihmisiin nopeasti. Minulla on kuitenkin tapana stressata irrationaalisista asioista eikä tämä kerta ole poikkeus. Nämä asiat huolettavat:
- Haluaako kukaan olla mun kaveri kun en puhu täydellistä ranskaa?
- Mitä jos kaikki pitää mua ihan urpona jos en osaa tehdä jotain työjuttua?
- Tulenko ihan mökkihöperöksi yksin asuessani?
No, kävi miten kävi, 4,5 kuukautta on kuitenkin aika lyhyt aika (vaikkei se juuri nyt siltä tunnukaan). Lisäksi olen joka tapauksessa vaihtelun tarpeessa. Eli iloisin mielin kohti uusia seikkailuja :)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti