Kotona ja mitä jäi käteen

Viikon olen ollut jo Suomessa eikä ole hirveästi tullut ajateltua Toulousea. No mitä nyt käytiin eilen katsomassa yksi ranskalainen leffa... Ja tänään teki kovasti mieli aamiaiseksi Nutella-croissantteja (sillä voisi ehkä korvata pain au chocolatit...). Ja mahdollisesti olen myös lukenut kirjaa ranskaksi innoissani. Ja ateria ei oikein tunnu aterialta ilman jälkkäriä. Mutta näitä pieniä sivuoireita lukuunottamatta Suomeen on taas integroiduttu hienosti :)

Blogi loppuu tähän, vaikka Toulouseen varmasti vielä palaankin. Lopetukseksi ajattelin kirjoittaa vähän mitä tuosta vaihdosta jäi käteen.

Tärkeät verkostot:
Töiden kannalta vaihto oli todella todella hyödyllinen, enkä usko, että olisin voinut pelkästään Suomessa olemalla saavuttaa kaikkia juttuja, joita muutaman kuukauden vierailu mahdollisti. Tutkimustyössä varsinkin näin pienellä alalla kontaktit ulkomaille ovat todella tärkeitä. Oman väitöskirja-aiheeni osa-alueet liittyvät suoraan Ranskaan ja sieltä löytyvät myös alan parhaat asiantuntijat. Ja kun alan parhaat asiantuntijat käskevät lähettää sähköpostia ongelmista ja lupaavat vastata seikkaperäisesti kaikkiin kysymyksiin niin eihän siitä hirveästi paremmaksi pääse. Varsinkin kun alkutilanne oli sellainen, että hakkasin itsekseni päätä seinään monessa ongelmassa.

Ranskan kielen taito:
Opiskelin ranskaa vuoden verran lukiossa kymmenen vuotta sitten. Vähän yli vuosi sitten iski hinku opiskella lisää. Enpä olisi silloin uskonut, että näin lyhyen ajan päästä puhuisin ja ymmärtäisin ranskaa näin hyvin. Vaikka sanavarastoni onkin vielä melko suppea ja puhutun ja kirjoitetun kielen yhdistäminen on vielä vähän niin ja näin, on silti lienee tärkeintä selvitä selittämällä arkipäiväisistä tilanteista ja työasioistakin ranskaksi. Ja se sujuu mainiosti. Nyt on vaan parasta yrittää pitää kielitaitoa yllä, olisi harmillista jos ranskantaito unohtuisi yhtä nopeasti kuin tulikin.

Uudet kaverit:
Meillä on Anaïsin kanssa jo suunnitteilla matkat Korsikalle ja Lappiin, Paulinen kanssa Pariisiin, Siliangia ja Susannaa tapaan varmasti taas Toulousessa ja niin edelleen. Eri maalaisten ystävien kanssa avartaa maailmaansa, mutta huomaa kyllä myös, miten yllättävän samanlaisia kaikki ovat, tulivat he mistä päin tahansa. Ja jossain vaiheessa sitä ei edes ajattele, että tuo on Kiinasta ja tuo on Ranskasta vaan kaikille saattaa alkaa vahingossa puhua suomea... :)

Ja vaikka kaikilta osin Ranskassa ei ihan helppoa ollutkaan, olen tyytyväinen siitä, että ehdin nähdä myös sen toisen puolen Ranskaa. Joku oli tulkinnut kirjoitukseni niin, että nyt vihaan Ranskaa ja ranskalaisia yli kaiken. Mutta sehän ei ollut jutun pointti. Mielestäni Ranskassa on nimittäin monia asioita, jotka toimivat Suomea paremmin. Ja uskokaa pois, joissain asioissa ranskalaiset ovat paljon mukavampia kuin suomalaiset (jos nyt keskimääräisesti ajatellaan). Asiat eivätkä ihmiset ole ikinä mustavalkoisia ja sanoisin, että siinä vaiheessa kun vielä inhoaa tai rakastaa jotain ilman mitään muita tunteita, ei oikeastaan tiedä koko jutusta vielä yhtään mitään.

Perspektiiviä on aina hyvä hakea. Kun näkee miten töitä tehdään muualla, on paljon helpompaa miettiä mitä omissa työtavoissa on hyvin ja mitä voisi parantaa. Ja sama pätee elämään yleisestikin.