Suosikkiharrastukseni

Tapaamani ranskalaiset eivät ole olleet kovin strereotyyppisiä ranskalaisia. Kukaan ei hengaile patonki kainalossa ja baskeri päässä töissä (!) Eikä kellään miehellä edes ole sellaisia viiksiä. No, tiedättehän te, millaisia minä tarkoitan. Ystäväni Pauline ei edes tykkää viinistä eikä juustosta. Yksi asia on kuitenkin osoittautunut ennakkoaavistusten mukaiseksi: kaikki harrastavat tosi paljon liikuntaa. Liikuntaharrastukseni täällä onkin helposti järjestetty. Ryhmässämme työskentelevä himourheilija Dominique nimittäin käy iltaisin erilaisilla jumppatunnilla ja pitää meille lounastaukoisin ilmaiseksi samoja jumppia täällä töissä. Keskiviikkona meillä oli pilatesta, välillä on steppiä ja muita ryhmäliikuntalajeja. Ei hullumpaa, sanoisin. Pilates oli hauskaa, mutta vaikeaa! Minua ei ole nimittäin siunattu luontaisella loistavalla tasapainoaistilla... Aion kuitenkin mennä uudestaan ensi viikolla. Tänään ajattelin myös käydä ostamassa uudet jumppakengät kaupungilta, jotta voin osallistua myös muille tunneille.

Tästä pääsemmekin aasinsillan kautta postauksen oikeaan aiheeseen, eli tietenkin ruokaan. Tällä hetkellä suosikkiliikuntaharrastukseni on nimittäin kaupassa käyminen. Lähikauppaan on juuri sopivasti 15 minuutin reipas kävelymatka suuntaansa ja sieltä tulee aina jostain kumman syystä raahattua hervottomia kasoja mukana... Oikeastaan kaupassa käyminen ei ole taloudellisesti erityisen kannattavaa. Eilenkin kävin nimittäin syömässä illallista työpaikan ravintolassa (kalaa provencelaisittain ja creme caramelia), yhteensä 1,20 e (!!!!!!!!!!!!) Sori, noi huutomerkit oli kyllä nyt paikallaan, harmi kun tänne ei saa niitä ketkuttelevia... No niin, mutta asiaan, ruokakaupassa on kuitenkin tosi hauskaa käydä, koska sieltä saa hirveästi herkkuja ja mun mielestä on kovin kivaa kierrellä katselemassa valikoimaa. Yleensäkin vieraissa maissa on kiva mennä ruokakauppaan ja testailla erilaisia juttuja, ruokakauppa kertoo kuitenkin paikallisesta elämästä enemmän kuin joku satunnainen kirkko, sanoisin.

Nyt kun olen vielä alkuhuumassa enkä ole ehtinyt tottua ruokakaupan arkisuuteen, otin kauppakäyntiin turistiasenteen ja kuvailin teille vähän paikkoja lähikaupastani. Pauline sanoo käyvänsä mielellään juuri tässä kaupassa, koska se on "mukavan pieni". Tämän kuultuani en varmasti uskalla eksymisen pelossa mennä niihin isompiin kauppoihin, koska tämä on suunnilleen sellainen Prisman kokoinen kompleksi. Vaikka tykkäänkin ruokakaupoista niin olisihan se nyt kuitenkin hieman synkkä kohtalo eksyä sellaiseen loppuelämäkseen...

Tuossa Nutella-kuvassa nuo minipurkit ovat niitä, joita Suomessa normaalisti myydään. Nuo monen litran tönikät olivat hyvin vakuuttavan oloisia. Shampanjaa saa täältä kohtuuhintaan 12 eurolla. Taitaa tulla vähän fiinimpi vappupiknik tänä vuonna kun Antto tulee vierailulle.

No mutta, jatkan nyt aamiaisen syömistä, olen nimittäin tehnyt uuden herkkulöydön: "fromage frais" joka on vähän kuin jugurttia, mutta jotain paljon taivaallisempaa. Sen jälkeen shoppailua kaupungilla, eka kerta kun pitää suunnistaa itse, saa nähdä miten paljon eksyn... Heippulis!