Carcassonne

Eilisen teemasananlaskut:

Ken kuuseen kurkottaa, hän katajaan kapsahtaa.

Ylpeys käy lankeemuksen edellä.

Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. (En ole kyllä koskaan tajunnut mikä tässä on ideana, tietenkin pitää nuolaista ennen kuin tipahtaa, muuten on vaatteet jäätelössä...)

Eilen Ranskaa helli kaunis auringonpaiste ja varauduin sitä ajatellen Carcassonnen retkelle pariinkymmeneen asteeseen ja aurinkoon sopivalla varustuksella 30 aurinkosuojakerrointa myöten. Pieni eteläranskalainen kylä, jossa sankarimme seikkailivat, vastusti kuitenkin aurinkoa harmaalla taivaalla ja tihkusateella. Onneksi Mate oli varautunut tilanteeseen minua paremmin ylimääräisellä takilla, muuten voisi olla aikamoinen flunssa tällä hetkellä. Paljaat sandaalivarpaani olivat silti vähän surkeat.

Kylmä ja märkä hieman kiukuttivat, mutta Carcassonne oli kyllä oikein sympaattinen kaupunki. Pakenimme kylmyyttä moneen otteeseen pubeihin ja baareihin ja leivoskahviloihin. Cafe au laitin ja sitruuna-marenkipiiraan jälkeen ei vaan voi olla kovin pahalla tuulella. Loppujen lopuksi kaupungissa kului tehokkaasti koko päivä aamusta iltaan, josta käytimme vain murto-osan itse linnaa kierrellen. Linnakin oli kyllä tosi hieno ja kuulemani perusteella tihkusade on turistimääriä ajatellen paras sää vierailulle, nyt ei ollut ainakaan yhtään häiritsevän paljoa turisteja paikalla.

Carcassonneen pääsee Toulousesta helposti junalla tunnissa, edestakaiset matkat maksoivat 29 euroa aikuiselle eli yli 25-vuotiaalle. Täytin tietenkin juuri sopivasti tammikuussa 26 vuotta kun täällä kaikissa mahdollisissa paikoissa saa alennuksia nuorempana. Mielestäni oli käymisen arvoinen kaupunki, ainakin hyvässä seurassa! Muitakin mielipiteitä olen kyllä kuullut...

Asiasta kukkaruukkuun, olen alkanut vähitellen todella kaivata suomen puhumista, ihan sillain arkisesti keskellä päivää. Skypessä olen toki saanut höpöttää vaikka mitä, ummet ja lammet, mutta olisi se kiva kommentoida välillä jotain ilman että tarvitsee miettiä sanottavaansa ranskaksi tai unkarilaisten tapauksessa englanniksi. Tilanne on tietenkin ollut todella otollinen ranskan opintojeni kannalta, mulla on koko ajan niin suuri hinku selittää juttuja, että höpötän ranskaksi vaikka mitä joka päivä. Eilen sovittiin Maten ja Mihalyn kanssa, että puhutaan hetki niin että voin puhua niille suomea ja ne puhuu mulle unkaria. Se oli oikein virkistävää. Sosiaalisesti hyväksytympi itsekseen puhumisen muoto... Antto tulee ensi viikonloppuna onneksi käymään niin saan viettää hetken Suomi-elämää.

No mutta, tässä vielä kuvia Carcassonnesta, oli siellä kuitenkin aika kaunista, yläpuolella roikkuvista pilvikerroksista huolimatta.