Petankkia, jälkiruoka-alkuruokia ja nykytaidetta

Katsoin just tuota mun edellistä edeltävää postausta ja laskin siitä ja kommenteista yhteensä 4 "aah":ia yhteensä 13 a:lla. Et jos nyt otettaisiin vähän rauhallisemmin.

Suunnitelmissa oli alunperin viettää viikonloppua relasti itsekseni kaupungilla kierrellen, mutta päädyinkin eilispäiväksi pique-niqueköimään Anaïsin ja hänen ystäviensä kanssa läheiselle järvelle (ei sille ympyränmuotoiselle vaan sen viereiselle). Itse järvi jäi kyllä näkemättä kun grillausalue oli kauempana siitä, mutta eipä tuo niin tarkkaa liene. Kävin mennessä ostamassa mukaan grillattavaksi raakamakkaraa lähikaupasta. Se oli itseasiassa ainutta grillimakkaraa mitä kaupassa myytiin eikä ollut kyllä kallista. Osapuilleen saman hintaista kuin joku B-luokan lenkki Suomessa. Ja vaikka minkälaisia erilaisia vaihtoehtoja. Makkaran ystävänä olin melko innoissani.

Pelasimme monta tuntia petankkia. Vaikka olenkin suuri petankkimestari, huomasi meistä kyllä aika selvästi kuka ei ollut ranskalainen... Mutta seuraavalla kerralla sitten Mölkkyä tai jotain.

Illalla vietimme asuntolalla kiinalaista soiréeta naapurini Silianin ja hänen ystäviensä kanssa. Olen vakuuttunut, että Silian tuntee kirjaimellisesti kaikki. Tämän kertaisista ystävistä hän oli bongannut kaksi bussista, kertoo hyvin Silianin ystävällisestä luonteesta. Meitä oli paikalla neljä kiinalaista, yksi kiinaa opiskeleva ranskalaistyttö ja minä. Siinä tuli opiskeltua kiinaa sana jos toinenkin. Silian oli valmistanut meille monen ruokalajin ateriakokonaisuuden. Alkuruuat hämmensivät minua ja ranskalaista Melodya jälkiruokamaisuudellaan. Alkuruuista löytyi niin hedelmäsalaattia kermavaahdolla kuin kurkkuviipaleita mansikkajugurtillakin. Mietityttää vieläkin hieman onko Silian yrittänyt vain huiputtaa meitä... No, tuskinpa sentään, on munkin mielestä kyllä ihan mukavaa vaihtelua syödä jälkiruoka ensin, oli se sitten alkuruoka tai ei. Ilta oli oikein viihtyisä, gan bei vaan!

Tänään kävin tutustumassa Toulousen nykytaiteen museoon Abattoirsiin. Se ei ollut kovin kummoinen, mutta etenkin suuren seinän kokoisen Picasson takia siellä kannatti kyllä käydä. Nykytaiteen museolle on kyllä mun näkökulmasta ihan sopivaakin olla melko pienikokoinen, nykytaide on useimmiten parasta pieninä kerta-annoksina... Museon jälkeen kävin testaamassa useammassa paikassa kehutun kasvisruokaravintolan (!) La faim des haricotsin. Se oli tosi kiva ravintola, buffet-meiningillä toimiva ja paljon erilaisia ruokavaihtoehtoja. Salaattipöytä oli erityisen hyvä, siinä oli suunnilleen kaikkea, mitä voi kuvitella. Lisäksi valitsin päivän lounaan, mutta kun huomasin tuon lilluvan liemen vieressä herkulliset juustoiset suolaiset piirakat niin oli pakko vaihtaa valinta toiseen pääruokavaihtoehtoon... Hyvä valinta, täytyy sanoa! Kolmelle ruokalajille ja todella täydelle vatsalle tuli yhteishintaa 12 e eli ei kyllä paha. Menen ehdottomasti uudestaankin.

Nyt vaalivalvojaiset Yle Areenalta ja peukut ja pikkuvarpaat pystyyn...