Suosikit top 5

Tämän hetken ykkösjuttuja on: 

1. Pussilakana. En ole oikein koskaan tajunnut tätä eteläeurooppalaisten tyyliä nukkua lakanan ja viltin kera, varsinkaan jos se viltti on ällöttävä nukkainen polyesteririepu, yökkis. Ehdin elää kolme viikkoa ilman pussilakanaa kunnes Antto saapui kotoa mukanaan loistavia tuomisia. Aaaaah, ihanaa kun voi makoilla peitolla kunnolla! Elämän pieniä luksushetkiä. Pussilakana on myös tällä hetkellä ankean huoneeni ainoa sisustuselementti. Töissä olisi kyllä postereita sopivasti pussilakanaani mätsäävällä sinisellä pohjalla, pitäisiköhän raahata niitä tänne sisustuselementiksi, hmm...

2. Crème brûlée-vartalorasva. Antto repesi nauruun kun kerroin mitä olen mennyt ostamaan. Mulla on nimittäin viime aikoina (nooh, tästä aikahaarukasta voidaan olla montaa mieltä, ehkä hieman pidempään) ollut aivan hullu crème brûlée-pakkomielle. Ja nyt on saavutettu huippu kun tuoksun itse kokonaan crème brûléelta, aah. Tästä ei enää pääse ylöspäin. Vähän kyllä epäilytti laittaa yöksi tuota rasvaa kun epäilin, että unissani saattaisin luulla itseäni crème brûléeksi. Huoli oli kuitenkin turha, en ollut pureskellut itseäni yöllä verille. Huh.

3. Piknikille huomenna! Mun ranskalaiset kaverit on kyllä parhaita. Ne pyytää koko ajan mukaan kaikkialle, joten en kyllä ehdi erityisemmin missään välissä tylsistyä tai ikävystyä. Superbe !

4. Alkuruuat. Jälkiruokien jälkeen olen löytänyt työpaikkaruokalan alkuruuat. Ravintolassa on huiput alkuruokavalikoimat. Joka päivä on vähintään salaattipöytä, viittä eri yksittäistä alkuruokaa, kylmää vihanneskeittoa (useimmiten jumalaista gazpachoa) ja lisäksi aina jokin lämmin alkuruoka, kuten vihanneskohokas. Oikeastaan kun tarkemmin ajattelee niin ehkä parhaiten söisi ottamalla vain alkuruokia ja jälkiruokia. Tänään testasin ja oli oikein hyvä kokonaisuus.

5. Pain au chocolat. Tai chocolatine, kuten sitä täällä Etelä-Ranskassa kutsutaan. En tajua, miten olen voinut ennen selvitä ilman tuota rasvaista herkkua. Lehtitaikinaa, jonka sisällä on hitusen tummaa suklaata, aaah. Toimii erityisen hyvin aamiaisella suklaisen ja makean kaakaon kera, nam (Kahvilan täti muuten kysyi haluanko mun kaakaoon makeutusainetta?! Se oli kyllä hitusen omituista ja liioittelua. Ja se, että ranskaksi makeutusaine on "le sugarfree".)! No, katsokaa vaikka mun tyytyväistä ilmettä :) Mums. Ainiin ja by the way, jos olette ehkä mun kuulleet joskus mollaavan italialaisten tapaa syödä vain suklaisia herkkuja aamiaiseksi niin vedän kaikki sanani takaisin. Päivästähän tulee paljon parempi jos sen aloittaa tällä tavalla! No, rehellisyyden nimissä syön kyllä silti suurimpana osana aamuista ihan suomalaisittain jugurttia ja leipää, älkää huolestuko.

Ja taas tuli puhuttua vaan ruuasta. Tällaista se mun kanssa on, yrittäkää kestää. Ranskalaisetkin puhuu koko ajan ruuasta, ne vaan yllyttää mun luontaista taipumusta. Teidän olisi pitänyt nähdä ranskatarystäväni Pauline selittämässä herkuista, huudahtamalla hyvin ranskalaisesti ja innostuneesti "J´adore!" ja tekemällä herkullisesta ruuasta kertova käsiliike, jossa vedetään supussa oleva käsi suulta ulospäin ja avataan samalla. No, kyllä te tiedätte. Olen selkeästi tullut oikeaan paikkaan ja oikeaan seuraan herkkupeppuineni ja yli-innokkaine ruokajuttuineni :)

Ja ruuasta puheenollen, olen käynyt taas hyvissä ravintoloissa, päivityksiä laitan edelleen mun Google Maps-karttaan.