Kuten sanottua, suurin osa tapaamistani ranskalaisista ei ole kovin stereotyyppisiä ranskalaisia. Mutta on yksi asia, joka yhdistää tätä monimuotoista kansaa. Nimittäin lakot. Täällä tykätään lakkoilla. Vaikka tiesinkin asian etukäteen, alkoi minua silti hitusen naurattaa kun sain tänään työsähköpostiini ensimmäisen lakkokutsuni ikinä. Sillä vaikka onhan tämä tutkijan työ tietenkin tärkeää yhteiskunnan kannalta niin en kyllä usko, että omalla lakkoilullani olisi kovinkaan näkyviä vaikutuksia vaikkapa nyt Helsinki-Vantaan lentokentän matkatavarakäsittelijöiden lakkoon verrattuna.
Ranskalaiset eivät toki itse näe lakkoiluaan mitenkään vitsikkäänä asiana. Eräänä päivänä sohin hieman kepillä muurahaispesää ja naureskelin Paulinelle ranskalaisten lakkoilusta. Väärä valinta. Sain osakseni ryöpytyksen siitä, miten Euroopan unionissa olisivat asiat paljon paremmin kun vain suomalaisetkin tajuisivat lakkoilla samalla tavalla kuin ranskalaiset. Eipä siihen voinut muuta kuin nyökytellä ja yrittää samalla parhaansa mukaan pitää naamaa peruslukemilla.
Tämä lakko on ilmeisesti jo toinen laatuaan tämän vuoden sisällä meidän työpaikalla. Edellinen oli yleislakko kevättalvella. Tämä tämänkertainen koskee onneksi vain yhden osaston henkilöstön uudelleenjärjestelyjä eikä muiden ole pakko osallistua siihen. Saapa nähdä heinäkuussa kuinka moni meidän ryhmästä on päättänyt osoittaa solidaarisuuttaan ranskalaiseen tapaan...
Lakoilla on toki aikansa ja paikkansa, mutta hieman mietityttää, miten joku kuvittelee oikeasti saavansa asiansa läpi lakkoilemalla monta kertaa vuodessa milloin mistäkin syystä kun sattuu huvittamaan. Täällä ei ole erityisen suosittua äänestää vaaleissa, vaan ihmiset saavat enemmän tyydytystä kaduilla mellakoinnista ja lakkoilusta. No, onhan siinä vähän sellaista kansallisen urheilujuhlan tuntua.
Lakkoile nyt ihmeessä, kun moinen mahdollisuus kerran on. Tuleepa koettua :P
VastaaPoista