Intialaista ruokaa ja astronauttielämää

Täällä on kuulkaas kylmä, hytisen ulkona villatakissa, päällystakissa ja kaulahuivissa. 17 astetta tuntuu viikonlopun 28 asteen jälkeen kovin vilpoiselta. Olen selkeästi ranskalaistumassa...

Anton viikonloppuloma Toulousessa kului kovin nopeasti hyvin syöden ja kaupunkia kierrellen. Löydettiin monta kivaa ravintolaa, viimeisimpänä eilen intialainen Le Taj. Sieltä sai ranskalaisittain harvinaista herkkua, nimittäin kunnollista kasvisruokaa. Suomessa minulla on tapana syödä lähinnä kasvisruokaa, vaikka satunnaisesti toki kaikkea muutakin. Täällä sen sijaan työpaikkaruokalan kasvisruoka on yleensä tyyliä "penne-pastaa ja voita" tai "höyrytettyä pinaattia". Normaalit suosikkini kalaruuatkin alkavat tunkea vähitellen korvista ulos kun niitä on syönyt melkein joka päivä. Suomesta ei ole ikävä ruisleipää, ei varsinkaan hernekeittoa, ei karjalanpiirakoita, eikä erityisemmin edes Fazerin suklaata (kuten sanottua, toi yksikin levy on syömättä kun se ei oikein maistu enää niin hyvältä). Salmiakkia Antto on raahannut mulle sen verran paljon, että saan päivittäisen fiksini. Mutta se, mitä oli ikävä, oli selkeästi intialainen ruoka. Jotain kunnolla maustettua ainaisten "raaka-aineiden puhtaiden makujen" sijaan. Aijai, että teki hyvää.

Syöpöttelyn lisäksi käytiin eilen avaruuspuisto Cite de l´Espacessa. Sinne pääseminen vaati hieman vaivannäköä. Ohje "bussi lähtee rautatieasemalta" oli monitulkintaisempi kuin miltä kuulostaa, vietimme kokonaiset 40 minuuttia yhtä samperin bussipysäkkiä etsien. Niitä on muuten rautatieaseman lähistöllä aika monta... Itse puisto herätti aluksi epäilyksiä kun sisääntuloaulassa julistettiin kissan kokoisin kirjaimin "Hyvää avaruussyntymäpäivää Julien!!!". Siellä voi siis järjestää lapsille avaruussynttärit samaan tapaan kuin vaikkapa Mäkkärissä Mäkkäri-synttärit. No, vaahtosammuttimen kokoiset nassikat olivat vallanneet puiston, mutta eipä niistä pahemmin ollut haittaa. Intoilin itse yhtä lailla MIR-aseman mallista, minne pääsi sisään ihmettelemään astronauttimallinukkejen elämää avaruudessa. Jatkuva leijailu vaikuttaa ehkä hieman hankalalta elämäntyyliltä, mutta kukin tavallaan :) Puisto oli ihan hauska, tosin tuskin siellä jaksaisi enempää kuin yhden kerran käydä.

Nyt kun on edellisestä turistiopasrupeamasta selvitty, pitänee alkaa suunnittelemaan seuraavaa. Lupasin esitellä Toulousea hieman tällä viikolla töistä käymässä olevalle Nikolle. Voin luultavasti kirjoittaa Toulouse-matkaoppaan tämän rupeaman jälkeen...