Olen täällä nautiskellut aurinkoisista ilmoista. Kävin eilen makoilemassa tuolla aiemmalla juoksulenkki- ja nykyisellä piknikpellollani ja ottamassa vähän arskaa. Lopputulos: koko selkä ihan kirkkaanpunainen, ihan kuin olisin mennyt makoilemaan kuumalle levylle. Auts. Harkitsen käyttäväni tämän päivän seisomalla kylmässä suihkussa. Muuten olen välttänyt koko täällä olon ajan palamisen levittämällä 30-suojakertoimia aina vähänkään pidemmäksi aikaa ulos mennessäni. Ranskalaiset ei hirveästi palamisesta hätkähdä, ne ovat vaan koko ajan ravun näköisinä töissä ja vakuuttelevat, että palaminen muuttuu rusketukseksi (miten tämä kuulostaakin tutulta...). Ja kyllähän se muuttuukin: mulla paloi pahasti pieni läntti kädestä 1,5 vuotta sitten ja siinä on sen jälkeen ollut tummempi pigmenttiläiskä, myös talvella. Ei kovin terveellinen tapa ruskettua.
Taas yksi raivostuttava yksin asumisen haittapuoli: ikinä ei ole ketään levittämässä aurinkorasvaa selkään.
Nyt kun päästiin ruskettumisesta puhumiseen niin jatketaan nyt vielä hieman. Mähän kuvittelen yleensä näyttäväni ihan täysin ranskalaiselta, multa jopa kysyttiin yksi päivä olenko kotoisin Toulousesta (!) vaikka olin jo puhunut monta lausetta ranskaa siinä vaiheessa. Siksi mua kovasti ihmetyttikin kun tiistaisilla musiikkijuhlilla oltiin katsomassa yhtä keikkaa ja juttelemassa Anaïsin ja Siliangin ja muiden kanssa ja joku tuntematon vanha äijä tuli yhtäkkiä tökkimään mua käteen ja sanomaan, että mun pitäis kyllä vähän ruskettua kun oon niin valkoinen. Reilua...
Auringon lisäksi tänä viikonloppuna on nautittu ja nautitaan taas musiikista. Eilen kävin kuuntelemassa Paulinen orkesterikoulun kevätjuhlakonserttia ja tänään mennään Susannan, sen ruotsalaistytön, kanssa Prairie des filtres-puistoon ilmaisille Les Siestes Electroniques-festareille.
Facebook-kuvien perusteella Suomessakin näytti lopulta olleen ihan kivat juhannusilmat. Hauskaa juhannusta vielä hieman myöhässä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti