Psst. Ette sitten kerro kellekään.
Jatko-opiskelija X valitti turhautumistaan sivulliselle Y töissä. X ei ollut saanut töihinsä tarvitsemiaan tiedostoja ohjaajalta Z. Y mainitsi asiasta sivulausessa ohjaajalle Z. Ohjaaja Z suuttui siita niin, että meni huutamaan jatko-opiskelijan X huoneelle niin, etta koko käytavä raikui. Jatko-opiskelija X itki töissä sen jälkeen ja kävi puhumassa monen osastolaisen kanssa.
Eilen tätä pohdittiin suurella joukolla ruokapöydässä, pomoja myoten, kun X ja Y eivät olleet paikalla. Tehtiin psykoanalyysiä siita, miksi kyseiset henkilot X ja Y käyttäytyivät niinkuin käyttäytyivät.
Jatko-opiskelijoista puheenollen, täällä meidän töissä on vähän erikoinen jatko-opiskelukulttuuri. Verrattuna Suomeen, mutta myös ranskalaisiin yliopistoihin. Täällä jatko-opiskelija saa nimittäin aikaa väitöskirjan tekoon kaksi (kyllä, luitte oikein, 2) vuotta ja sen jälkeen pitää anoa kolmatta jos (ja kun) näyttää siltä, että kaksi vuotta ei ihan riitä. Että ei ihme jos jollain sanoo päässä pim.
Toisaalta täällä pitää myös kirjoittaa vain yksi artikkeli ja opiskella yliopistossa tai muualla kahden opintopisteen (kyllä, luitte taas oikein, 2 ja opintopiste) verran kursseja. Ja esimerkiksi eräällä toisella jatko-opiskelijalla siksi ainoaksi artikkeliksi riittää toisen tyypin tuloksista tehty artikkeli, johon hänen nimensä on vain pistetty ensimmäiseksi. Siis toki artikkelissa riittää tekemistä tulosten jälkeenkin, mutta silti vähän kummastuttaa tuo systeemi. Varsinkin kun valmistumisen jalkeen minä ja muut suomalaiset ja sitten nämä ranskalaiset olemme kaikki CV:llä tohtoreita. Eli mitä tästä opimme: Jos haluaa nopeasti tohtoriksi niin kannattaa opiskella Ranskassa. Ja jos haluaa vaikeimman eli Suomen kautta tohtoriksi niin kannattaa sitten ainakin kehua itseään maasta taivaisiin jos lähtee myöhemmin ulkomaille töihin. Koska selkeästi siihen on usein aihettakin...
Tällaisia kummallisuuksia tällä kertaa. Tämä ranskan koulutussysteemi on kyllä ennen jatko-opintojakin sellainen outous, että siitä riittäisi kummasteltavaa vaikka kuinka moneen postaukseen, mutta ehkä siita lisää myöhemmin :)
Joo, työelämässä meitä kuitenkin verrataan noihin instant-tohtoreihin eikä vanhanpolven puu-uunissa haudutettuihin tiedemiehiin joiden elämäntyö huipentui sihteerin puhtaaksikirjoittamaan monografiaväikkäriin.
VastaaPoistaMutta hei, jatko-opinnot ovat aikuisen elämän parasta aikaa ja Suomessa siitä saa nauttia pitempään...
Eräs 23-vuotias ranskatar sanoi, että hän on ekaa sukupolvea joka on lukenut englantia jo ala-asteella. Mieti miten tää on vaikuttanut vanhempien ihmisten maailmankuvaan: ne ei ole varmaan kopsanneet Beatlesien laulunsanoja vihkoihin...