Vatkausta, karamellisointia, hyytelöintiä, jäähdytystä, kuumennusta...

Kävin tuossa lauantaina vähän leipomassa kakkua ranskalaisittain. Työkaverit keksivät maaliskuussa loistoidean ja sain Toulouseen läksiäislahjaksi lahjakortin gourmet-leipomokurssille. En ole vieläkään päässyt yli siitä, miten kiva lahja se oli :) Heti paikalle päästyäni selvisi, että kyseessä on todellakin gourmet-koulu eikä mikään kotileipurin parhaat ohjeet-päivä. Kokkihattuinen herra opasti meille aluksi, että kaikki ainekset mitataan gramman tarkasti keittiövaa´alla, mikä oli täysin uutta mun kaltaiselle vähän sinne päin-kokille.

Päivän ohjelmassa oli kakku Ambiance, johon tuli omien puolueettomien ja ehdottoman tarkkojen laskelmieni mukaan noin tsiljoona erilaista kerrosta. Pohjalle ja päälle tuli mantelikakkupohjaa (le biscuit aux amandes), väliin hyydytettyä vaniljakastiketta (la bavaroise à la vanille), hyydyke punaisista marjoista (la gelée aux fruits rouges), karamellisoituja pähkinöitä murskattuna (noisettes caramélisées) ja vielä päällimmäiseksi voikreemiä (crème au beurre) ja upea karamellisoidusta sokerista tehty luomukseni. Koko upeus koottiin kultapaperilla päällystetylle kartongille sellaisen metallisen kakkuvuokareunuksen ja muovinauhan avulla ja lopuksi kaiken sai mukaansa kakkulaatikossa. Tiedättehän, ihan niinkuin konditoriasta lähtiessä. Se oli piste iin päälle.

Tehtiin kaikki osiot pareittain, onneksi. Vaikka ranskantaitoni on tietenkin lähes täydellinen, ei keittiösanasto kuulu ranskantunneilla käydystä kovasta pänttäämisestä huolimatta mun vahvoihin puoliin, esimerkiksi siksi, että en erityisemmin täällä kokkaile. Olikin hyvä kun pystyi tarkistamaan juttuja joltain paremmin ymmärtävältä. Ja kaksistaankin (tehtiin kaikki annokset kaksinkertaisina ja jaettiin sitten puoliksi molemmille) neljä tuntia kestänyt kurssi kului kyllä täysin keittiössä puurtamisessa, vaikka kurssin opettaja oli tehnyt joitain välivaiheita meille valmiiksi. Eli kaverit, en usko että tätä kakkua tullaan näkemään kahvipöydässä, sori :) Mahdollisesti joitain osia siitä, mutta ei kokonaan. Ellen satu vahingossa saamaan yliannostusta kofeiinista (Viimeksi kun näin tapahtui, siivosin yhdeltä yöllä kämppää juoksemalla. Vastaus siihen, miksi en yleensä juo kahvia.).

Mun suosikkiosiot oli karamellisointijutut kun en ole niitä koskaan itse tehnyt ja pelkkä sokeri klimpitettynä nyt vaan ei voi olla kovin pahaa, hah! Eli karamellisoituja pähkinöitä ja karamellikoristeluita tullaan kyllä vielä näkemään mun herkuissa. Aiemminhan en erityisemmin digannut jälkiruuista vaan olen aina ollut enemmän pääruokien ystävä, mutta täällä ranskassa olen kyllä koukuttunut armottomasti sokerisiin juttuihin: makeisiin viineihin, leivonnaisiin ja jälkiruokiin. Elokuun lomalla pitää ehkä leipoa ainakin parit macaroonsit... Ja ehkä vähän pain-au-chocolateja. Ja ehkä vähän tartaletteja... Koska jos mä en saa niitä enää päivittäin niin en kyllä tiedä mitä teen.

Onneksi Antto, Mikael ja Katja olivat käymässä, yksin tuon kakun herkuttelu olisi kaikesta jälkkäri-intoilustani huolimatta voinut tehdä vähän tiukkaa. Vaikka oli se kyllä hyvää, nam!