Mikael ja Katja joutuivat pienelle seikkailulle heti toisena iltana kun automaattimetrossa oli jonkinlainen häiriö, eikä se suostunut pysähtymään Saint-Agnella. Mikael ja Katja jäivät ensin pois Saint-Agnea seuraavalla pysäkillä ja päättivät kokeilla onneaan toiseen suuntaan. Ikävä kyllä metro ei edelleenkään suostunut pysähtymään pysäkillä vaan matkalaiset joutuivat jäämään Empalot-nimisellä asemalla. Tähän välikommenttina pitää sanoa, että koko Toulouse ei ole suinkaan niin sympaattista aluetta kuin mitä mun jutut antaa ymmärtää, vaan täällä on myös ongelma-alueita, joilla mellakoiden aikaan poltetaan autoja ja sitä rataa. Mikael ja Katja olivat tunkeneet nopeasti kartan taskuun ja kävelleet suoraan pois Empalotilta yrittäen näyttää mahdollisimman paikallisilta. Tämä Empalot-juttu olikin "hauska" sattuma, sillä olin juuri edellisenä päivänä muistanut asuntomme sijainnin väärin ja kerroin Anaïsille meidän kämpän sijaitsevan Empalotilla. Anaïsin ilme oli näkemisen arvoinen. Hänkin oli nimittäin kerran erehtynyt jäämään Empalotilla. Paikalliset teinit olivat tulleet varoittelemaan siinä vaiheessa kun Anaïs alkoi puhumaan puhelimessa, että hei, täällä ei kantsi puhua puhelimeen ellei halua, että se ryöstetään. Just.
En ole vielä täysin Toulouse-ekspertti, mutta jos tulette tänne, niin suosittelen olemaan jäämättä ainakin metroasemalla Mirail-Université ja Empalot. Noin ihan niinkuin varmuuden vuoksi.
Tässä muuten teille vähän Toulousen metrokarttaa niin saatte vähän käsitystä. Täällähän on Todella monimutkainen metroverkosto Helsingin metroon verrattuna: jopa kaksi linjaa. Mun oma pysäkki on punaisen A-linjan toinen pääteasema Basso-Cambo. Emman kanssa asuttiin hotellissa aseman Patte D´Oie lähistöllä (myös punainen A-linja). Saint-Agne ja Empalot sijaitsevat keltaisella B-linjalla.
Anaïs kierrätti meitä torstai-iltana tosi sympaattisessa ja hyvässä pikkuravintolassa nimeltä La Petite Gouaille ja sen jälkeen parissa baarissa. Ilta oli lämmin ja bileet olivatkin enemmän ulkona kuin sisällä. Anaïs on selkeästi kantis kun baarimikko tuli antamaan poskisuukkoja heti kun se bongasi meidät. Näin pubeista ja baareista puheenollen, "pieni" kalja tarkoittaa täällä Ranskassa muuten jotain ihan muuta kuin Suomessa. Keskikokoinen kalja eli "demi" on 2,5 dl ja pieni kalja vain 1,5 dl. En ole suuri kaljan ystävä, joten tämä sopii mulle paremmin kuin hyvin (ja se, että täältä saa tosi hyviä siidereitä, joka on usein halvempaa kuin olut, hahaa). Ja kyllähän sellainen puolilitrainen tuoppi ehtii yleensä väljähtää ennen kuin sen saa huitaistua huiviinsa. Huonoa suunnittelua.
Meidän turistilauma herätti kaupungilla ihmetystä ja kaikki kyselivät, mistä me oikein ollaan. Täällä Toulousessa on tosiaan näinkin isoksi ja söpöksi kaupungiksi todella vähän turisteja ja niistäkin suurin osa on espanjalaisia. Suurin osa ulkomaalaisista tulee tänne työasioissa, onhan tämä yksi Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuuden keskuksista. Kun Pariisista kuulee juttuja, että siellä ollaan epäkohteliaita turisteille niin täällä ollaan enemmän mielellä "vau, turisteja, siistiä". Tosin kyllä mä ehkä silti pidän enemmän siitä kun yksin kulkiessani mulle puhutaan aina ranskaa, kuin siitä, että porukassa meille huudetaan auf wiedersehen perään, vaikka olisin kuinka selittänyt mitä ranskaksi. Mun ranskalainen ego ei kestä tätä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti