Meri + jäätelö + aurinko = Nizza

Pitkä viikonloppu Nizzassa, meri ja aurinko. Pari kertaa harhauduttiin vähän kauemmaksi sisämaahan, mutta sitten tultiin järkiimme ja palattiin rantaan. Välimeri, olisin voinut tuijottaa sen turkoisuutta ikuisuuden. Eilen istuskeltiinkin varmaan yli tunti vain katselemassa rantaan lyöviä isoja aaltoja niin, että sen jälkeen iho oli suolainen ja hiukset kikkaralla. Tuuli kovaa ja aallot näytti melkeinpä vaarallisen isoilta kun ne löi rannassa polskivien ihmisten yli. Mutta se on vaan niin eri asia olla meren rannalla kuin täällä joen rannalla. Olen kyllä ehdottoman merityttö.

Nizza oli ranskalaiseksi kovin italialainen kaupunki. Monesti ihan hämmästyin kun pizzapaikan seinässä luki ruokalista ranskaksi eikä italiaksi. Syötiin loistavaa pizzaa ja äyriäispastaa, ranskalaiset herkut eivät tosin kyllä vetäneet vertoja Toulousen vastaaville. Ja no olihan se aika turistikaupunki ja joka paikassa sai luultavasti sen takia aivan surkeaa palvelua. Selvisi sekin mistä stereotypia ranskalaisten epäkohteliaisuudesta on saanut alkunsa... Täällä Toulousessa saa joka kaupassa ja ravintolassa aina ystävällistä palvelua, Nizzassa taas ei melkein mistään. Mutta olen valmis antamaan ihan kaiken anteeksi vain sen meren ansiosta. Niin ja ihanan jäätelön... Ferrero Rocher, nocciolata, valkosuklaa, Kinder-patukka, vadelmasorbetti, kaikki suosikkimakuni.

Nyt nenä vähän punoittaa auringosta (vaikka isälle terkkuja, että kyllä mä laitoin isot suojakertoimet!) ja pyyhe on suolasta valkoinen, Nizzasta tuli osa mukana Toulouseenkin. Vaikka täällä tervehti heti eilen illalla koneesta ulos astuessa suorastaan suomalainen kesä. Onneksi matkalaukut eivät jääneet seikkailemaan maailmalle ja sain kaivaa lisää vaatetta päälle hameen ja topin lisäksi. Täksi aamuksi oli ennustettu huimat 13 astetta, mutta kyllä se ainakin iltapäivällä jo 20 asteeseen ylsi. Heinäkuu Etelä-Ranskassa... Mutta en valita, sentään en ole lämpöhalvauksen partaalla niinkuin toisina päivinä.

Lentomatka Toulousesta Nizzaan potkurikoneella oli muuten elämäni kamalin. Päätin tosiaan lentää junan sijasta loman lyhyyden vuoksi. Nimittäin vaikka Toulouse ja Nizza näyttävät kartalla olevan melkein naapureita, kestää junalla matka kuusi tuntia. Täällä kestävät muutenkin saman kilometrimäärän matkat huomattavasti pidempään Suomeen verrattuna, täällä kun on esteenä paljon enemmän ihmisiä, kaupunkeja ja vuoristoja. Esim. Barcelona sijaitsee 200 km päässä Toulousesta, mutta bussilla matka kestää sinnekin kuusi tuntia. No niin, takaisin kuitenkin lentomatkaan. Lennon valitseminen junan sijasta alkoi kaduttaa kummasti. Nimittäin kun koko Ranska on täynnä konvektio- ja ukkospilviä ja lentokone lentää koko 1,5 tunnin matkan ala- ja keskipilvikerrosten välissä niin voitte vaan kuvitella millainen heilutus siellä vallitsi... Sellainen, että turvavyövalo ei sammunut koko matkan aikana. Ja sellainen, ettei tarjoilua ollut ollenkaan, vaikka olisi pitänyt. Ja sellainen, että etsin kuumeisesti yrjöpussia istuintaskusta. Nimittäin se turbulenssi ei todellakaan ollut mitään pikkuista tärinää vaan enemmänkin kuin olisi vuoristoradan kyydissä ollut. Vapaa pudotus, yli 45 asteen käännös oikeaan, sama vasempaan ja töyssyjä ja sitten alusta. Olin jossain paniikkikohtauksen ja oksennuksen välimaastossa. Harkitsin hetken juovani vettä kun oli jano, mutta sitten päädyinkin siihen, että on parempi mitä vähemmän vatsassa on tavaraa... Hengissä ja ilman pukluja kuitenkin lopulta selvisin ja onneksi matka toiseen suuntaan oli varsin mukava, eikä siis jäänyt elinikäisiä potkurikonetraumoja. Ja plussapuolena, mikään pikkuturbulenssi ei tästä lähtien kyllä tunnu enää missään!

Ensi viikonloppuna suuntaamme työkaverini ja ranskankurssilaiseni Eijan kanssa katselemaan Bordeauxia. Meren äärelle pääsyä saan odottaa vielä pari viikkoa, mutta ensi viikon lopulla onkin jo paluu kotiin, ihan lopullisesti. Oi Helsinkini, kaipaan sinua suuresti jo.