Ranska-Tuuli

Torstaina eli 14. heinäkuuta täällä Ranskassa vietetään itsenäisyyspäivää, joka ei itse asiassa ole itsenäisyyspäivä ollenkaan sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan bastiljin valloituksen eli vallankumouksen muistopäivä. Me vietämme sitä Anton kanssa Nizzassa toivottavasti hotellin kattoterassilla loikoillen ja suuresta luksuksesta eli ilmastoidusta hotellihuoneesta nauttien. No, ehkä voidaan myös vähän käydä pulahtamassa Välimeressä ja käyskennellä ympäri vanhaa kaupunkia jätskitötteröt kädessä. Huomenillalla on siis lähtö pienelle lomalle loppuviikoksi ja sitten onkin enää kaksi viikkoa töitä jäljellä ennen Suomeen paluuta.

Tuon 14. heinäkuuta kunniaksi ajattelin koota tähän pienen listan asioista, joilla Ranska on salakavalasti saanut vaikutusotettaan minusta. Naureskelin ennen tänne lähtöäni palaavani Suomeen täysin ranskalaistuneena. Lounaspöytään työpaikkaruokalaan saapuisin aina viinipullon kanssa ja huitoisin käsilläni muita ihmisiä silmiin puhuessani. No, viiniä ei ole lounaalla tullut juotua ja ei nämä ranskalaiset oikeasti heiluta käsiään sen enempää kuin minäkään normaalisti. Joitakin muita ranskalaisia tapoja mulle on kuitenkin tarttunut... Nimittäin:

1. Älkää kertoko tätä äidille, mutta nykyään syön aamiaiseksi pelkkiä leivoksia! Tartaletteja, suklaapullakierteitä, pain-au-chocolatia, sitruunaleivoksia, suklaakeksejä ja niin edelleen. Tällä hetkellä mua lähinnä ällöttää ajatus jostain kinkkuvoileivästä aamiaiseksi. Ja siis miten kätevää kun voi vaan heittää kakun suuhun ja siitä saa saman energiamäärän (luultavasti suuremman jos totta puhutaan) ja paljon paremman mielen kuin kaurapuurosta ;)

2. Tiskisieni ällötti mua aina ennen lomamatkoilla. "Siis miksei näillä ole tiskiharjoja?!" oli aina ensimmäinen ajatus sellaisen nähdessäni. Tiskisieni on siis tietämättömille sellainen pesusienen pienempi versio, jossa on toinen puoli karheampi likapinttymien hinkkaamiseen. Nyt se tuntuu mun mielestä kuitenkin maailman fiksuimmalta keksinnöltä: tiskiharjalla on nimittäin huomattavasti hankalampaa saada vaikkapa kattilasta irti pohjaan palanutta maitoa. Myönnän kantaneeni kotiin Helsinkiin asti jo pari tiskisientä. Tosin, yksi asia tiskisienessä vieläkin ällöttää. Nimittäin meillä töissä kahvihuoneessa samaa astioiden pesuun tarkoitettua sientä käytetään myös pöydän pyyhkimiseen ja espressokoneesta jääneiden kahvijämien siivoamiseen. Se on siis lähinnä tummanruskea eikä siihen tekisi enää mieli koskea pitkällä tikullakaan... Mutta tarpeeksi usein vaihdettuna, ah mikä keksintö.

3. Poskisuukot tuntuu musta täysin luontevalta tavalta tervehtiä tuntemattomiakin ihmisiä (siis kuitenkin sellaisia kaverin kavereita, ei nyt sentään ihan ketä tahansa kadulla vastaan tulevaa tyyppiä!). Sitä paitsi, kun asiaa tarkemmin ajattelee, on kättely ehkä kuitenkin sellainen tuttavallisempi tervehdys siinä mielessä, että käsien kautta siirtyy kaikkia bakteereja, poskien ei. Mutta silti tuntuisi kyllä tosi oudolta tervehtiä suomalaisia poskisuukoilla... Ja Suomessa on kyllä helppoa: kättelyt vieraammille, halaukset kavereille, suukot rakastetuille. Ei kaikille samaa. Tosin ehkä täälläkin on eri asteisia poskisuukkoja. No ainakin jo siinä, että jotkut pojat kyllä oikeesti pussaa eikä vaan laita poskia vastakkain ja tee pussausääntä. Hyi hyi. Ainiin ja se suuri kysymys: kummalta puolelta aloitetaan? Mä olen nyt empiiristen havaintojen perusteella päätynyt siihen ettei sillä ole yhtään mitään väliä, siltä kumpi poski nyt sattuu olemaan sopivammin tarjolla.

4. Paras aperitiivijuoma on mun mielestä nykyään kylmä, makea valkoviini, esim. muscat. Suomessa tulee harvemmin juotua makeaa viiniä, ainakaan muuten kuin jälkiruokaviininä. Täällä sitä harrastetaan hyvin yleisesti. Suosittelen kokeilemaan, toimii hyvin kaikenlaisen aperitiivipurtavankin kanssa. Olenkin raahauttanut Anton mukana useita pulloja muscatia Suomeen... Tapa jatkunee siis tulevaisuudessakin. Ei kuitenkaan työpaikkaruokalassa.

5. Perus-t-paidassa ja farkuissa tulee ihan poikamainen olo jos ei nyt ainakin laita korkkareita jalkaan. Olen myös pari kertaa vakavasti harkinnut huulipunan ostamista. Mutta sitten hiipivät mieleeni kuvat edellisistä kokeiluista (kuvitelkaa äidin meikkipussilla käynyt pikkulapsi... tai Batmanin jokeri) ja päätin, että se on sentään parempi jättää muille... Ei nyt sillä että olisin aiemminkaan erityisesti rusetteja ja röyhelöitä vihannut. Mutta täällä vaan altistuu huomattavan paljon kaikelle söpölle!

No mutta, liiallisen imelyyden vastapainoksi on sentään pakko sanoa, että olen myös alkanut kävellä enemmän jalkoihini tuijotellen, täällä on nimittäin aivan järjettömät määrät koirankakkaa keskellä katuja...

Kuvat: we♥it